Aion aloittaa huomenna suursiivouksella ja kartoittamalla korjailuntarpeet tarkemmin.

Kylmä totuus on, että oli työtä kuinka paljon hyvänsä, remontin on vamistuttava jouluksi.

Tyhmä, P**ka saunailta. Mies on sellaisessa, juuri kun minä en jaksaisi kotona yksin. Ja kuulemma kyyti pois joko saapuu keskustaan tai lähtee sieltä vasta puoli kymmeneltä.

Poika halusi iltapalaa. Ehdotin muroja. "EI". No leipääkään ei ole, kaikki on loppu. "Eikö ole kaurahiutaleita." En jaksa nyt ruveta keittelemään puuroa, murot on nyt ainut vaihtoehto. "En halua, ne on pahoja." No mene sitten vaihtamaan yöpuku päälle ja nukkumaan. "Ei kun mä syön." Juurihan sanoit että et syö ja että ne on pahoja. "Ei kun mä sanoin että ne on hyviä." Mene vaihtamaan yöpuku ja mene sänkyyn. "Mä syön!" MENE VAIHTAMAAN YÖPUKU JA MENE SÄNKYYN NUKKUMAAN! "Tyhmä, p**ka äiti!"

Ihania lapsia mulla.

Jaa että mitenkö osasivat soittaa juuri minulle? Olin kesällä työvoimapoliittisen kurssin puitteissa siellä kuukauden työharjoittelussa, eri hommissa tosin, ja näemmä he suosivat porukkaa joilla on jo jonkinnäköinen käsitys talon tavoista.

Reipas viikko jo takana - on mennyt kuin siivillä. Vielä reilu puolitoistaviikkoa jäljellä. Olen päässyt aika kivasti jo hommiin sisälle, ja opastusta ja apua saa aina tarvittaessa. Ainut mikä tökkii on aikaiset aamuherätykset - en ole aamuihminen.

***

Piti korjailla tekstiä, olin viljellyt kummasti "ja" -sanaa ihan turhan paljon.

***

Samantien sitä sitten jatkaa aatoksiaan...

Vaikka onkin kiva olla oikeasti töissä ensimmäistä kertaa reiluun 8 vuoteen (ja työssä jossa viihtyy ensimmäistä kertaa reiluun 14 vuoteen) niin ihan mukava on kyllä jäädä sitten taas kotiinkin - kun on joulu tulossa, niin on aikaa jouluvalmisteluihin. Joulun jälkeen voi sitten taas aktivoitua ja hakea työ- tai harjoittelupaikkaa oikein toden teolla. Jouluun on ihan liian vähän aikaa muutenkin, tänä vuonna on "pakko" saada oikeasti jotain aikaiseksi jouluksi, ja hyvissä ajoin, ettei tule kiire...

Yksi helmi on perheen aikuisillekin löytynyt Discovery channelilta, Myyttien paljastajat (Mythbusters). Mies luki ohjelmasta joskus netistä, katsoimme jonkun lyhyen näytteen nettisivuiltaan ja vaikutti kiinnostavalta ja hauskalta. Nyt kun me tuo kanavapaketti hommattiin, niin mies huomasi sattumalta, että sellainen tulee meidän kanaviltamme, ja eikun katsomaan. Tulee ainakin joka arki-ilta yhdeksältä ja uusintoja näytetään öisin. Suosittelen niille joilla Discovery näkyy! Saa nauraa ja samalla saa ihan tutkittua faktaa hauskassa muodossa.

Voi kun osaisi tanssia niin.

Frendien Chandlerhan pelkää Lord Of The Dancea "koska hänen jalkansa heiluvat kuin olisivat itsenäiset muusta kehosta" (vapaasti ulkomuistista suomennettuna). Työttömän laatuaikaa itsensä kanssa, Frendit maratonia päivittäin, menossa jo 8. kausi...

Isi on taas ylitöissä. No, olen jo tottunut siihen ja lisäraha on tervetullutta. Tämän jälkeen on sentään kaksi päivää pekkasilla, pidetään kaikki syyslomaa, no, mulla ei ole virallisesti lomaa, mutta kaikilla muilla tavallaan on, ilmoitin Likan päiväkotiinkin, että pidetään syysloma hänelläkin vapaana.

Sain tänään älynväläyksen, voisi yrittää ruveta kuvaamaan lapsista jonkinnäköistä videopäiväkirjaa, pätkä tai pari päivässä. Pyysin jo tänään Likkaa kertomaan mitä oli minulle aiemmin jo useaan otteeseen selittänyt, että aikuisena haluaa päiväkotiin tädiksi, kuten pari hänen ryhmäläistä kaveriaan. Hänen on sitten hauska itsekin aikuisena katsoa mitä itse on suunnitellut pikkulikkana. Pyysin sitten Kloppia kertomaan heidän iltapäiväkerhonsa elokuvailtapäivästä. Keskeytin kuvauksen kahteen otteeseen sillä hän kuulosti siltä kuin olisi ulkoa opetellut mitä kertoa kameralle, vaikka pyysin olemaan ihan luonnollinen ja kertoa samaan tyyliin kuin olisi kertonut asiasta kavereilleen tai minulle ilman kameraa. Miksi kameran läsnäolo muuttaa joidenkin käytöstä ihan luonnottomaksi? En siis saanut vielä Klopista pätkää, yritän myöhemmin uudestaan.

Katsotaan kuinka pitkään onnistun suunnitelmaani toteuttamaan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun hyvät päätökset jäävät puolitiehen. Pitihän minun niin kovasti ruveta nettipäiväkirjaakin pitämään.

Jos näin on, niin kasvaako ruskeista munista kuoriutuneista poikasista aina ruskeita ja valkoisista kuoriutuneista aina valkoisia?

En ole koskaan kuullut tai huomannut että kanat syrjisivät toisiaan värin perusteella. Miksi sitten ihmiset tekevät niin?

Katselen pyykkivuoria, tiskivuorta, lehtiröykkiöitä ja lojuvia leluja. Ei iske.  Kun taittelin äsken puhtaita vaatteita päätin siinä ja silloin, että tästä päivästä alkaen lapset saavat ruveta viikkaamaan omat alushousunsa ja sukkansa, ei liene Likallekaan ylivoimaisen vaikeaa. Joten viskoin sitä mukaa kun kyseiset vaatekappaleet esiin tulivat ne Klopille omaan ja Likalle omaan pinoonsa. Näytän heille illalla miten se tehdään.

Likka pitää hakea päiväkodista. Ei huvittaisi. Ei ettenkö haluaisi häntä kotiin, ei ettenkö viitsisi kävellä sinne. Se on se matka kotiin kun saa jo nyt kylmän hien nousemaan pintaan. Puoli kilometriä jyrkkää mäkeä ylös! Pakko kuitenkin on, Isi on ylitöissä.