On jäänyt tänne kirjoittelu kun en viimeksikään vielä onnistunut tallentamaan pidempää kirjoitusta. Muut jo silloin pystyivät, minä en. Nyt teen testin. Jollen onnistu, täytyy hylätä tämä täysin, ei siitä tule mitään että pitää typistää kirjoituksiaan jotta saa ne tallennettua.

Isi on taas ylitöissä. No, olen jo tottunut siihen ja lisäraha on tervetullutta. Tämän jälkeen on sentään kaksi päivää pekkasilla, pidetään kaikki syyslomaa, no, mulla ei ole virallisesti lomaa, mutta kaikilla muilla tavallaan on, ilmoitin Likan päiväkotiinkin, että pidetään syysloma hänelläkin vapaana.

Sain tänään älynväläyksen, voisi yrittää ruveta kuvaamaan lapsista jonkinnäköistä videopäiväkirjaa, pätkä tai pari päivässä. Pyysin jo tänään Likkaa kertomaan mitä oli minulle aiemmin jo useaan otteeseen selittänyt, että aikuisena haluaa päiväkotiin tädiksi, kuten pari hänen ryhmäläistä kaveriaan. Hänen on sitten hauska itsekin aikuisena katsoa mitä itse on suunnitellut pikkulikkana. Pyysin sitten Kloppia kertomaan heidän iltapäiväkerhonsa elokuvailtapäivästä. Keskeytin kuvauksen kahteen otteeseen sillä hän kuulosti siltä kuin olisi ulkoa opetellut mitä kertoa kameralle, vaikka pyysin olemaan ihan luonnollinen ja kertoa samaan tyyliin kuin olisi kertonut asiasta kavereilleen tai minulle ilman kameraa. Miksi kameran läsnäolo muuttaa joidenkin käytöstä ihan luonnottomaksi? En siis saanut vielä Klopista pätkää, yritän myöhemmin uudestaan.

Katsotaan kuinka pitkään onnistun suunnitelmaani toteuttamaan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun hyvät päätökset jäävät puolitiehen. Pitihän minun niin kovasti ruveta nettipäiväkirjaakin pitämään.