Uskomatonta, kyllä sitä näköjään kotiinkin soitetaan ja pyydetään töihin. Piristävää, kun on tottunut siihen, että kaikki työhakemukseni mitä lähetän tuntuvat painuvan suoraan mappi Ö:hön eikä niihin edes vastata. Sain kolmen viikon sijaisuuden työstä jota voisin kuvitella tekeväni ihan vakituiseen. Ja mikä parasta, saan kolmessa viikossa käteen kolminkertaisena sen, mitä saan työmarkkinatukea neljässä viikossa! Siihen kun laskee vielä päälle sen korvaamattoman arvokkaan työkokemuksen kyseiseltä alalta - mitä minulla siis ei vielä tätä ennen ole, mistä syystä on ollut vaikea saada vastaavaa työtä. Olen nyt myös saanut jalkani kyseisen puljun ovenväliin, mikä toivottavasti poikii lisää sijaisuuksia ja kenties joskus jotain vakinaisempaakin. Varsinkin kun naapurityöntekijä sanoi, että heillä on pulaa tuurareista. Musiikkia minun korvilleni.

Jaa että mitenkö osasivat soittaa juuri minulle? Olin kesällä työvoimapoliittisen kurssin puitteissa siellä kuukauden työharjoittelussa, eri hommissa tosin, ja näemmä he suosivat porukkaa joilla on jo jonkinnäköinen käsitys talon tavoista.

Reipas viikko jo takana - on mennyt kuin siivillä. Vielä reilu puolitoistaviikkoa jäljellä. Olen päässyt aika kivasti jo hommiin sisälle, ja opastusta ja apua saa aina tarvittaessa. Ainut mikä tökkii on aikaiset aamuherätykset - en ole aamuihminen.

***

Piti korjailla tekstiä, olin viljellyt kummasti "ja" -sanaa ihan turhan paljon.

***

Samantien sitä sitten jatkaa aatoksiaan...

Vaikka onkin kiva olla oikeasti töissä ensimmäistä kertaa reiluun 8 vuoteen (ja työssä jossa viihtyy ensimmäistä kertaa reiluun 14 vuoteen) niin ihan mukava on kyllä jäädä sitten taas kotiinkin - kun on joulu tulossa, niin on aikaa jouluvalmisteluihin. Joulun jälkeen voi sitten taas aktivoitua ja hakea työ- tai harjoittelupaikkaa oikein toden teolla. Jouluun on ihan liian vähän aikaa muutenkin, tänä vuonna on "pakko" saada oikeasti jotain aikaiseksi jouluksi, ja hyvissä ajoin, ettei tule kiire...